yöeläjä

Myönnän olevani huono säännöllisten unirytmien kanssa. Olen valvoja, olen iltaihminen. Pidän öistä, niissä on tietynlaista taianomaisuutta ja kauneutta. Rauhaa ja hiljaisuutta. En tiedä miksi, mutta yöllä kaikki tuntuu mahdolliselta. On aina tuntunut. 

Yöaikaan kaikki tuntuu olevan toteutettavissa. Esteet ja vaikeudet ovat poissa tieltä, ne eivät ole yön ongelmia. Maailma nukkuu. Ongelmat nukkuvat. On vain minä, hiljaisuus ja ajatus siitä, mitä kaikkea tekisinkään jos tietäisin, etten tulisi epäonnistumaan. 

Saan ajatuksia ja ideoita. Kaikki tuntuu yöaikaan vaivattomalta ja helpolta. Kysyn itseltäni; "Miksen ole ajatellut tätä aiemmin?", "Miksi en ole tehnyt näin jo?" Aamulla herään todellisuuteen. "Ainiin, siksi."

Olen usein pohtinut, kuinka saisin siirrettyä osan yöllisestä minästäni aamuminääni. Aamuminäni on äreä ja uninen, heittää herätyskellon kauemmaksi sänkyä ja toivoo, että saisi nukkua koko päivän yli. Aamuminä ei ota vastaan neuvoja eikä ehdotuksia - sillä on asenneongelma, pahinta laatua. 

Mitä kaikkea saisinkaan aikaan, jos herätessäni olisin näin täynnä intoa ja ideoita? Ehkä saisin valmiiksi niitä asioita, jotka ovat odottaneet valmistumistaan turhan usean päivän ajan.

Mitä sitten aina teen yöaikaan, kun tunnen oloni niin aikaansaavaksi ja eloisaksi? No, oikeastaan katson Netflixiä ja selaan Spotifyä.