Viihdyttämisen kuuluisi kai olla yksi sosiaalisen median monista tehtävistä. Surullisen usein kuitenkin hämmennyn selatessani itselleni tuttuja sovelluksia ja sivustoja. Olen aina tiennyt, että maailma on pinnallinen paikka, mutta milloin meistä tuli näin oksettavia? Pohdin usein, kuinka asiat oikeastaan ovat menneet näin huonoon suuntaan. Missä vaiheessa tämä kaikki on tapahtunut. Mitä minulta on mennyt ohitse. Kuinka ulkokuori ratkaisee sisältöä enemmän. Missä on kaikki mielenkiintoisuus?
Ihmiset asettavat itsensä tarjolle. Kuin myyntiin. Ilmaiseksi, tai tykkäyksien ja huomion hinnalla. Tavallaan ymmärrän lukumäärien koukuttavuuden - ne voivat aiheuttaa riippuvuutta siinä, missä mikä vain mielihyvää tuottava asia - mutten sitä, miksi se on niin merkityksellistä. On täysin arvottua, miltä me näytämme, mutta kuka vain meistä pystyy samaan. Kenen vain on mahdollisuus saada itsensä maailman tietoisuuteen ulkonäkönsä avulla, siihen ei tarvita kovinkaan paljon järeämpiä konsteja, eikä poikkeavaa lahjakkuutta.
Sosiaalinen media kasvattaa meitä vertailemaan. Olemme kateellisia, tunnemme itsemme mitättömiksi. Kasvamme maailmassa, jossa näemme aina pelkkiä kiillotettuja pintoja - ja mikä ironista, joita ei oikeasti edes ole. Kasvamme luullen, että meidän pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olemme ja todistella sitä muille. Kun päinvastoin - meidän pitäisi arvostaa kaikkea sitä mitä olemme, ja mitä omistamme. Nuoren ihmisen on mielestäni todennäköisempää seota, kuin pysyä järjissään nykypäivän maailmassa.
Loppupeleissä huomaamme, että tärkeintä olisi ollut pysyä omalla polullaan. Tunnemme itsemme tyhmiksi.
Onko kaikki aina kuitenkin kiinni siitä, että olemme niin epävarmoja ja eksyneitä itsemme kanssa? Meidän täytyy saada hyväksyntä. Täytyy tuntea olevamme haluttuja ja kauniita. Kun tunnemme niin, koemme itsemme merkityksellisiksi. Onko kaikki oikeasti vain pelkkää mielenheikkoutta? "Teen näin, koska näin kuuluu tehdä, jos haluan ihmisten pitävän minusta." Niinkö? Niinkö todella?
En usko, että tulemme koskaan näkemään sitä ilmiöitä yhteiskunnassa, jolloin "being uncool" on "cool". Ajatus ei edes houkuta minua - päinvastoin - kun niitä niityn oikeasti kauneimpia kukkia on vähemmän, se tuntuu lottovoitolta törmätä sellaiseen.
Aion olla niitä ihmisiä, jotka painottavat omille tulevaisuuden lapsilleen, että sinä olet se, joka päättää millainen olet.
Vain, ja ainoastaan sinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti