Onnellisuus

Tunteideni skaalassa hallitsevimman tunteen paikkaa täyttää pitkästä aikaa olotila, jota minulla on ollut ikävä - tunne siitä, että kaikki on hallinnassa. Tunne virtaa suurena valtatienä lävitse kaikkien niiden sumuisten tuntemuspilvien, joiden lävitse en vielä hetki sitten nähnyt kengän kärkiäni pidemmälle. Huomaan hymyileväni kaikille, kaikkialla ja kaiken aikaa. Pitelen kädessäni kevyitä ilmapalloja, jotka kulkevat tahdissani pääni yläpuolella. Kauniissa järjestyksessä. Yksikään niistä ei koeta karata, paeta sanomatta hyvästejä. Kaikki tuntuu kauniilta ja ihanalta.

Yksi parhaista asioista elämässä on, kun huomaa keksineensä asioille uuden, toimivan suunnan ja uskaltaa pelottomasti lähteä sitä kohti. Asetan itselleni jatkuvasti tavoitteita ja haasteita, joita kohti kurkotella. Jos en tee niin, tunnen itseni mitättömäksi. 

Olen vasta 21 -vuotias, mutta koen jo tähän ikään mennessä oppineeni paljon elämästä, toisista ihmisistä, ja ennen kaikkea itsestäni. Ei ole pelkkä klisé sanoa: "kohtele toisia, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan". Lause on oikeasti tärkeä itselleni, ja toivon, etten koskaan unohda sen merkitystä.

Kun joskus koittaa hetki, jolloin katselemme viimeistä kertaa tätä planeetan kantta, emme mieti oliko meillä meikki hyvin ja hiukset nätisti ensitreffeillämme. Emme mieti, kuinka paljon kadehdimme kun ystävämme osti uuden merkkilaukun. Emme mieti ketä vihasimme ja miksi vihasimme.

Pohdimme, saimmeko rakastaa tarpeeksi ja tuntea olevamme rakastettuja. Muistamme, kuinka hän piti kädestä aamuyöllä kun olit liian humalassa kävelemään. Mietimme niitä asioita, jotka saivat perhoset liitämään mahalaukuissamme ja olimmeko tarpeeksi usein lähellä niitä asioita. Olimmeko elossa, vai hengitimmekö vain.

Suljemme silmät, ja hymyilemme.