Painavat pisarat
valuvat pitkin taivaan seinää
Matka seisahtuu ikkunalautaan,
tömähtää
Painovoimaa uhmaava savu
kipuaa hitaasti kohti kattoa
Pakenee jalkoja nielevää puulattiaa,
suota, joka on unohtanut syödä
Hiljaisuus tervehtii seinältä toiselle,
kaikuu niiden välissä
Vilkaisee jokaista nurkkaa,
huutaa ja kumisee korvissa
Tyhjyyden vankina,
hidastetusta kohtauksesta,
poisleikatusta kohtauksesta
Tyhjyyden herrana
Viimeinen pisara kolahtaa metalliseen ikkunalautaan
Olen tyhjyys,
olen hiljaisuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti