tag:blogger.com,1999:blog-79597442750937355802024-03-07T18:57:07.428-08:00Misguided GhostLauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.comBlogger25125tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-4727271597616344682018-02-25T12:59:00.002-08:002018-02-25T12:59:34.344-08:00Runosarja - Eilinen<div style="text-align: center;">
En vielä näe huomista</div>
<div style="text-align: center;">
Pelkään kääntyä eiliseen</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Pelkään unohtavani mitä on tuntea</div>
<div style="text-align: center;">
Mitä on pelätä</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Vain minä ja eilinen</div>
<div style="text-align: center;">
Vain minä ja jäljet,</div>
<div style="text-align: center;">
joita ei voi pestä pois</div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-15290373468944246472018-02-25T12:57:00.004-08:002018-02-25T12:57:45.390-08:00Runosarja - Hän<div style="text-align: center;">
Välissä haihtuvien värien</div>
<div style="text-align: center;">
Näen kirkkaan keltaisen</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Keskellä sumuisten unien</div>
<div style="text-align: center;">
Vierellä vaihtuvien kuvien</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Näen sinut ja kaikki kauniit virheesi</div>
<div style="text-align: center;">
Löydän aina tien takaisin eteesi</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kaipaan sinua, teet minusta paremman</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Haluaisin kanssasi jakaa maailman </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-52209795397766767792018-01-09T03:27:00.000-08:002018-01-09T03:27:02.977-08:00Runosarja - Hetki<div style="text-align: center;">
Valkeina höyheninä</div>
<div style="text-align: center;">
Lumi leijailee hiljaa</div>
<div style="text-align: center;">
Vasten tyhjennettyä taivaan seinämää</div>
<div style="text-align: center;">
Pudoten ja pudoten</div>
<div style="text-align: center;">
Leikkien</div>
<div style="text-align: center;">
Leijaillen kilpaa</div>
<div style="text-align: center;">
Päätepysäkkinään katoaminen kinoksiin</div>
<div style="text-align: center;">
Kohtalonaan sulaminen </div>
<div style="text-align: center;">
Lämpöiselle poskipäälle</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Äänettömästi</div>
<div style="text-align: center;">
Kauniisti</div>
<div style="text-align: center;">
Hetken elolle painetaan piste</div>
<div style="text-align: center;">
Vain muisto viime talvesta</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Olen kuin avaruudessa</div>
<div style="text-align: center;">
Avantouinnilla tähtimeressä</div>
<div style="text-align: center;">
Pyydystän kielelleni tähdenlennon </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-68805080832506711272017-12-27T00:16:00.000-08:002017-12-27T00:18:26.643-08:00Runosarja - Sinulle <div style="text-align: center;">
Olet kauneinta</div>
<div style="text-align: center;">
mitä koskaan olen saanut todistaa</div>
<div style="text-align: center;">
Olet mulle tie,</div>
<div style="text-align: center;">
jota loppuun asti matkaan</div>
<div style="text-align: center;">
Olet kaikki se,</div>
<div style="text-align: center;">
mitä elämältä odotin</div>
<div style="text-align: center;">
Majakka,</div>
<div style="text-align: center;">
jonka valoa jahtaan</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Olet mulle kaipuu,</div>
<div style="text-align: center;">
turva,</div>
<div style="text-align: center;">
kaikki rakkauslaulut, joita kirjoitin</div>
<div style="text-align: center;">
Sä olet mulle reitti,</div>
<div style="text-align: center;">
jonka varrelle tahdon eksyä</div>
<div style="text-align: center;">
Jota kerta toisensa jälkeen kuljen</div>
<div style="text-align: center;">
Olet mulle kirkkain päivä</div>
<div style="text-align: center;">
Ja yö,</div>
<div style="text-align: center;">
johon katoan</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Olet mulle voima,</div>
<div style="text-align: center;">
kun olen heikko</div>
<div style="text-align: center;">
Olet laulu,</div>
<div style="text-align: center;">
jonka säveliin illalla nukahdan</div>
<div style="text-align: center;">
Aamu,</div>
<div style="text-align: center;">
joka värjää lehdet keltaiseksi</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Ja kuin aurinko ja kuu</div>
<div style="text-align: center;">
Me eri aikaan taivaalle kivutaan</div>
<div style="text-align: center;">
Ja vaikken koskaan sua saisi</div>
<div style="text-align: center;">
olet kauneinta,</div>
<div style="text-align: center;">
mitä koskaan olen saanut todistaa</div>
<div style="text-align: center;">
Vaikkei yö koskaan päivänvaloa näkisi</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Vaikkei kuu koskaan aurinkoa kiinni saisi</div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-64462651491693234192017-11-17T17:28:00.003-08:002017-11-17T17:35:53.910-08:00Runo sarja - Villihevoset<div style="text-align: center;">
Olen villihevoset</div>
<div style="text-align: center;">
Vapaus niiden katseessa,</div>
<div style="text-align: center;">
uhma niiden laukassa,</div>
<div style="text-align: center;">
vauhti niiden koivissa</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Olen tuuli</div>
<div style="text-align: center;">
Viima, joka painii sateen kanssa</div>
<div style="text-align: center;">
Joka jatkaa matkaansa</div>
<div style="text-align: center;">
pääsemättä koskaan perille</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Olen rakkaus</div>
<div style="text-align: center;">
Lämpö ja sen turva</div>
<div style="text-align: center;">
Rikkinäiset lupaukset,</div>
<div style="text-align: center;">
joita se joskus vannoi</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Olen villihevoset</div>
<div style="text-align: center;">
Olen vapaus niiden katseessa</div>
<div style="text-align: center;">
Vauhti, joka jatkaa matkaansaa</div>
<div style="text-align: center;">
pääsemättä koskaan perille</div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-49579691026490911582017-11-17T17:21:00.000-08:002017-11-17T17:21:19.514-08:00Runo sarja - Alasti<div style="text-align: center;">
Kerro minulle jotain ikävää</div>
<div style="text-align: center;">
Kerro, mikä sinua satuttaa</div>
<div style="text-align: center;">
Kerro, mikä saa sydämesi vuotamaan</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kerro, mikä sinua pelottaa</div>
<div style="text-align: center;">
Mikä saa mielesi pakenemaan itseään</div>
<div style="text-align: center;">
Kerro, minkä puolesta elät</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kerro asioista, jotka hautaat hiekkaan</div>
<div style="text-align: center;">
Lukitset ja heität pohjaan</div>
<div style="text-align: center;">
Jotka saavat sinut uppoamaan, vaikka osaat uida</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kerro painoista, jotka estävät sinua nousemasta</div>
<div style="text-align: center;">
Kerro elämästä</div>
<div style="text-align: center;">
Kerro kuolemasta</div>
<div style="text-align: center;">
Kerro minulle jotain kamalaa </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-17410341347980938572017-11-17T17:07:00.001-08:002017-11-17T17:07:35.309-08:00Runo sarja - Sähköimpulseja <div style="text-align: center;">
Värähtelevä huone</div>
<div style="text-align: center;">
Tanssivia sähköpulsseja</div>
<div style="text-align: center;">
Pakeneva veri virtaa päästä kohti varpaita</div>
<div style="text-align: center;">
Kehoni karttanaan</div>
<div style="text-align: center;">
Pakkautuvan paineen kertyessä rintakehään</div>
<div style="text-align: center;">
Jännite sirisee korvien välissä</div>
<div style="text-align: center;">
Sähkölanka</div>
<div style="text-align: center;">
minusta häneen</div>
<div style="text-align: center;">
Pääkytkin "on" -asennossa</div>
<div style="text-align: center;">
Voimakas, tahdikas pulssi sykkii pitkin vaijeria</div>
<div style="text-align: center;">
Magneettikehä ympärillämme</div>
<div style="text-align: center;">
Kosketan</div>
<div style="text-align: center;">
Sekunti, ja se hajoaa</div>
<div style="text-align: center;">
Lataus purkautuu</div>
<div style="text-align: center;">
Sähköaita välissämme</div>
<div style="text-align: center;">
Polttaa sormenpäihini palovammoja </div>
<div style="text-align: center;">
Värähdän huoneen tahdissa </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-72067172184125771912017-11-17T16:59:00.000-08:002017-11-17T16:59:44.991-08:00Runo sarja - Aamuyön taivas<div style="text-align: center;">
Verho laskeutuu</div>
<div style="text-align: center;">
päälle suojaamaan,</div>
<div style="text-align: center;">
turvaamaan</div>
<div style="text-align: center;">
Roihuavat liekit,</div>
<div style="text-align: center;">
suututetut liekit</div>
<div style="text-align: center;">
Vihaa uhkuva taivas</div>
<div style="text-align: center;">
huutaa tuskissaan</div>
<div style="text-align: center;">
keuhkoistaan ilman pihalle</div>
<div style="text-align: center;">
Värjää veden tulen punaiseksi</div>
<div style="text-align: center;">
Järvi on laavaa,</div>
<div style="text-align: center;">
se kuohuu ja pulppuaa</div>
<div style="text-align: center;">
Aukoo suutaan janoisena</div>
<div style="text-align: center;">
Syöden kaiken tieltään</div>
<div style="text-align: center;">
Raivaa heikoimmat</div>
<div style="text-align: center;">
Jättää palaneet torsot ja tuhkan</div>
<div style="text-align: center;">
Kaiken, mitä meillä on</div>
<div style="text-align: center;">
Tulipunaisen taivaan alla </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-68832157473170573682017-11-15T14:36:00.000-08:002017-11-15T14:36:27.712-08:00Normaali maailma Näin tänään videon, jossa ihmisillä testattiin "uutta maitotuotetta". Ihmiset uskoivat tuotteen olevan maitoa lehmästä, mutta pian heille paljastui, että maito oli peräisin koiran nänneistä. Joka ikinen heistä pöyristyi ja loukkaantui. Agressiivisimmat saattoivat heittää koko astian lattialle ja kiroilla poistuessaan. Kuinka joku voi juottaa minulle koiran maitoa? Kertomatta ensin, mitä se on? Kuinka joku voi tehdä minun kustannuksellani tällaista pilaa? Eihän koiran maitoa kuulu juoda. <div>
<br /></div>
<div>
Minua ihmisten reaktiot huvittivat. Olen itse vegaani, enkä siis käytä maitotuotteita ollenkaan. Minulle maito ei koskaan ole ollut itsestäänselvä jokaihmisen tuote, kuten se useimmille on, sillä kärsin n. 14 -vuotiaaseen asti voimakkaasta maitoproteiiniallergiasta. En koskaan ole nauttinut maidosta, enkä pitänyt sitä erityisen tärkeänä. Olenhan pärjännyt niin pitkään ilmankin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen siis aina tiennyt, ettei maito ole millään tavalla ihmiselle välttämätön tuote. Mikä meille tekee siitä välttämätöntä, on mainonta ja kannustus jo päiväkodista lähtien, joka opettaa juomaan maitoa. Sillä se vahvistaa luita, se on terveellistä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sana "maito" on ihmiselle ilmiselvä termi, joka kuvaa <i>lehmän</i> utareista tulevaa maitoa. Nimenomaan <i>lehmän</i>. Ainoa oikea, ihmisen ravinnoksi kelpaava maito tulee lehmän utareista. Lehmän maito. Lehmät ruokkivat vasikkansa tällä samalla maidolla. Hevoset ruokkivat maidollaan varsansa, hiiret poikasensa. Koirat ruokkivat pentunsa omalla maidollaan - aivan samalla tavalla, kuin lehmät vasikkansa. Miksi lehmän maito kuuluu ihmiselle? Mikä oikeus ihmisen on saada juoda lehmän maitoa?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Miksi on iljettävää ja väärin juoda jonkin toisen eläimen, kuin lehmän, maitoa?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koska ihminen on päättänyt, että lehmän maidon juonti on hyväksyttävää. Se ei perustu terveyteen, ei siihen, että koiran maito oikeasti olisi jotenkin ällöttävämpää, kuin lehmän. Ihminen on jo vuosisatoja sitten päättänyt, että nyt juodaan lehmän maitoa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muodostamme itse yhteiskunnassamme käsitykset siitä, mikä on "normaalia" ja mikä ei ole. Jo käsite "normaali" itsessään on meidän itsemme määrittelemä. On "normaalia", että pojat pukeutuvat siniseen ja tytöt punaiseen. On "normaalia", että miehet menevät naimisiin naisten kanssa ja on "normaalia", että ihmiset juovat lehmän maitoa, eivätkä esimerkiksi sitä koiran maitoa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mitä jos olisimme jo alusta lähtien eläneet yhteiskunnassa, jossa pojilla olisi pienestä lähtien ollut mekot päällään, ja tytöt käyttäisivät aina kravatteja juhlissa? Mitä jos yhteiskunnassamme olisi aina kasvatettu koiria elintarvike -tarkoitukseen, ja pidetty lehmiä kotieläiminä? Jos osaisimme kuvitella tällaisen maailman, tajuaisimme, että kyse on loppujen lopuksi vain eri kankaan palasista, eri muotoisina - ja samasta maidosta, eri näköisestä eläimestä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lehmä on aivan yhtä arvokas kotieläin, kuin koirakin. Koiran maito on aivan samaa tavaraa, kuin lehmänkin maito. Samaa tavaraa, eri näköisessä paketissa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Me itseasiassa elämme valheessa, jonka olemme itsellemme luoneet. Isossa, likaisessa valheessa, johon sisältyy hymyilevät hampurilaisravintoloiden pellet ja niiden taakse kätkeytyvä kärsimys ja ilmaston ongelmat lihantuotannossa. Mainoslauseet ruuista, joiden opetetaan olevan meille välttämättömiä ja terveellisiä, joita ilman emme pärjäisi. Joita kuuluu syödä, koska kaikki nyt vaan tekevät niin. Koska loppujen lopuksi kyse on vain yhdestä isosta bisneksestä - kun valtavirta toimii samalla tavalla, tuotetaan enemmän rahaa. Tuotetaan enemmän lihaa. Tuotetaan enemmän maitoa. Käteen jää rahaa, jolla tuottaa lisää lihaa. Lisää maitoa. Siihen asti kuin niiden menekki on jatkuvaa, kierre jatkuu. Ja jatkuu, ja jatkuu. Siihen pisteeseen, kun tajuamme olevamme liian myöhässä lopettamaan sitä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
On rohkeaa uskaltaa kääntyä tätä bisnestä vastaan ja kyseinalaistaa maailmaa, jossa meidät on opetettu elämään tietyllä tavalla. Se ei ole helppo ratkaisu, eikä eläminen sen kanssa tule aina olemaan helppoa. Siihen pystyy epäitsekäs ihminen, joka on valmis asettamaan omat tarpeensa toiseksi sen ehdolla, että maapallomme tulee jatkossa voimaan hyvin. Myyden omaa mukavuuttaan maailman hyvinvoinnille - ilman varmuutta siitä, että se edes tulee koskaan riittämään. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
On rohkeaa pystyä myöntämään itselleen, että tosiasiassa "terveellinen" lehmän maito ja "oksettava" koiran maito ovat aivan sama asia - joka tapauksessa ravitsemme itseämme jonkin toisen nisäkäslajin maidolla, kuin omallamme - ja yksikään muu nisäkäslaji kuin ihminen ei näin tee. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Onko se normaalia? </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-46559433674986908982017-11-15T13:50:00.001-08:002017-11-15T13:50:03.063-08:00Runo sarja - Hidastettuna<div style="text-align: center;">
Painavat pisarat</div>
<div style="text-align: center;">
valuvat pitkin taivaan seinää</div>
<div style="text-align: center;">
Matka seisahtuu ikkunalautaan,</div>
<div style="text-align: center;">
tömähtää</div>
<div style="text-align: center;">
Painovoimaa uhmaava savu</div>
<div style="text-align: center;">
kipuaa hitaasti kohti kattoa</div>
<div style="text-align: center;">
Pakenee jalkoja nielevää puulattiaa,</div>
<div style="text-align: center;">
suota, joka on unohtanut syödä</div>
<div style="text-align: center;">
Hiljaisuus tervehtii seinältä toiselle,</div>
<div style="text-align: center;">
kaikuu niiden välissä</div>
<div style="text-align: center;">
Vilkaisee jokaista nurkkaa,</div>
<div style="text-align: center;">
huutaa ja kumisee korvissa</div>
<div style="text-align: center;">
Tyhjyyden vankina,</div>
<div style="text-align: center;">
hidastetusta kohtauksesta,</div>
<div style="text-align: center;">
poisleikatusta kohtauksesta</div>
<div style="text-align: center;">
Tyhjyyden herrana </div>
<div style="text-align: center;">
Viimeinen pisara kolahtaa metalliseen ikkunalautaan</div>
<div style="text-align: center;">
Olen tyhjyys,</div>
<div style="text-align: center;">
olen hiljaisuus</div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-47390525857606277042017-09-12T11:36:00.000-07:002017-09-12T11:36:32.828-07:00VäärinpäinOlen viime aikoina elänyt todella rankkoja aikoja itseni kanssa. Lievästi sanottuna. Minulla on ollut todella paljon aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni. Toisinaan ajattelen sitä lahjana luovuudelleni, toisinaan taas juuri se on se asetelma, jolloin ihminen kääntyy itse itseään vastaan. Tai jos on jo kääntänyt selän itselleen, ei halua laskea aseitaan, vaan kävelee yhä lähemmäs tulilinjaa. Ei tajua kääntyä ja kävellä pois päin, koska tässä mä nyt vaan olen, ja kohtaan henkilön, joka mua kohti osoittaa kanuunallaan. Itseni.<br />
<br />
Ajan kuluessa olen siis ehtinyt aivojeni oikeanpuoleisessa lohkossa pyörittää milloin mitäkin ajatusta. Istuessani tänään oman linnakkeeni, 25 -neliöisen yksiöni ikkunan ääressä, tutkiessani märkää katua ja maisemaa, joka avaa minulle näkymän niin kerrostalojen katolle, kuin satamaankin, annoin ajatusteni vaeltaa hetken lapsissa. Huomaan ajattelevani kiusaamista, sen käsittelyä, seurauksia, ja mitä kaikkea on pielessä. Paljon, paljon menee huomaamatta vikaan. Jatkuvasti.<br />
<br />
Käsittelemme yhteiskunnassamme useasti ties mitä ongelmaa milloinkin täysin väärästä suunnasta. On helpompaa lähteä korjaamaan seurauksia, lakaista niitä maton alle, kun paneutua syihin ja asioiden oikeisiin juuriin - se vaatii huomattavasti enemmän panostusta aivokapasiteeteiltamme. Aloitamme juoksemisen kohti maalia väärältä puolelta pelikenttää, kohdistamme aikamme, energiamme ja resurssimme tiedostamattamme nurjalle puolelle. Oikein ilmaistuna ehkä juuri sinne nimenomaiselle, näkyvälle puolelle. Puolelle, jonka kautta asia muille välittyy. Jäävuoren painavin ja suurin osa jää meren pinnan alapuolelle. Mitä emme näe, ei ole olemassa. Eikö?<br />
<br />
Kuten missä tahansa ongelmien risteymässä, tärkeintä olisi kaivautua koko dilemman juurille. Mikä on se jyvä, josta kaikki lähtee kasvamaan? Mistä se tulee, mitä sen sisässä on? Mikä saa sen pienen jyvän hakemaan itselleen hyvää oloa, toisen alistamisella, toisen hyvän olon ja elämän kustannuksella?<br />
<br />
Tiedän, että koulujen ja muiden isojen ja vaikutusvaltaisten tahojen järjestämillä kiusauksen vastaisilla kampanjoilla on pelkästään hyvä, aito ja vilpitön tarkoitus onnistua. Ja ehkä ne joskus onnistuvatkin. Mutta oikeasti, kuinka moni lapsi ja teini-ikäinen, itsensä ja omien ongelmiensa kanssaan painiva nuori oikeasti nostaa arvojärjestyksensä kärkeen nämä toimenpiteet ja ohjelmat, jotka hurraavat, kuinka väärin on kiusata. Kuinka meillä kaikilla tulisi olla kivaa yhdessä. Koetamme sammuttaa seurausten liekkejä. Liekkejä, jotka ovat jo jättäneet alleen mustan tuhkan ja roihuavat nälkäisinä kohti uutta poltettavaa.<br />
<br />
En väitä, etteikö kiusaamisen vastaisilla ohjelmilla olisi joitakin, alitajuntaisestikin vaikuttavia ominaisuuksia, mutta tiedän, etteivät ne ole asioita, jotka iskevät epävarmoihin nuoriin. Jotka he kokevat omissa ainutkertaisissa elämissään tärkeiksi.<br />
<br />
Usein - kuten monessa muussakin asiassa - kaikki lähtee liikkeelle yhdestä. Tarvitaan yksi paha ajatus, johon saada liittymään useat, hiljaiset kanssaeläjät. Jos et ole itse vahva, sinusta muuttuu vahva liittyessäsi vahvan persoonan joukkoihin, eikö? Todellisuudessa se on heikko, joka istuu kun kaikki muutkin istuvat. Eikä heikkoudessa ole mitään väärää, tämä vaan on järjestys, jolla yhteiskuntamme pyörii. Tarvitaan lisää ihmisiä, jotka eivät pelkää seisoa yksin.<br />
<br />
Kiusaaja otetaan puhutteluihin. "Miksi teet näin? Tästä rangaistaan." Kiusaaja on potilas, jota täytyy auttaa. Hän on todella pihalla itsensä ja arvojensa kanssa. Häntä todennäköisesti on alistettu kotonaan tai lähipiirissään, hän ei ole saanut haluamaansa rakkautta ja läheisyyttä osakseen. Hän haluaa kokea olevansa parempi ja voimakkaampi - edes jossain ympäristössä. Mikäpä olisi parempi ympäristö tälle kuin koulu, jossa ympäriltään saattaa löytää helppoja maalitauluja, joille ampua nuoliaan? Nostetta omalle huonolle ololle. Hänellä ei ole tarpeeksi itseluottamusta ymmärtää, että hän oikeasti on yhtä hyvä, kuin kaikki muutkin. Hän painaa muita ikätovereitaan alemmas, jotta saisi itse kokea voiman, jonka avulla hän saattaa tuntea itsensä paremmaksi. Tapa on äärimmäisen kieroutunut ja ruma.<br />
<br />
Kiusaajan persoona ja tarina on se ongelma, joka käynnistää tämän domino -palikka -efektin. Hän on reppana, joka ei tiedä muuta keinoa löytää paikkaansa pallon pinnalla. Joka etsii heikoimmat verkkoonsa, ja solmii verkon kiinni - kutsuen muutkin parsimaan sen suuta tiukemmalle. Kaiken lisäksi kiusaaja ei ehkä ole tietoisena ottanut tätä syntiä omakseen - joku toinen, yleensä vanhempi henkilö, on siirtänyt sen vuorostaan hänelle. Jatkuva noidankehä on valmis.<br />
<br />
Äärettömän monen vilpittömän, kiltin ja lahjakkaan elämä muuttuu sillä sekunnilla, kun kiusaaja siirtää olonsa toisiin. Elämä muuttuu hautaan saakka. Kiusaajat muokkaavat, ehkä tietämättään, sillä empatiakyky on vajavainen, toisten mieliä ja siirtävät surkeimmalla ja raukkamaisimmalla tavalla oman pahan olonsa toisen hartioille - monin miljoonin kertaisena.<br />
<br />
Kysymys kuuluukin, muuttuiko kiusaajan oma elämä tästä paremmaksi? Pääsiköhän teollaan pyrkimykseensä? Ei. Ei, ei ja ei.<br />
<br />
Ratkaisu kiusaamiseen ei tule koskaan olemaan; "Rakastakaa toisianne ja lopettakaa kiusaaminen" -tyyliset mantrat, joita hyväntahtoisesti levitetään ja hoetaan korvillemme. Ratkaisu jokaiseen ongelmaan, kiusaamiseenkin, löytyy sen juurilta. On autettava kiusaajaa, hänen mielensä ja ajatusmaailmansa on pahasti vinossa, hän tarvitsee apua. Hänelle on etsittävä oikea lääke ongelmaan.<br />
<br />
Kiusattu on aina se joka kärsii, vaikka hän on terve ja tietoinen elämästä ja ympäristöstään. Hän saattaa joutua vaihtamaan kouluaan useastikin traumojensa vuoksi.<br />
<br />
Tässäkin kohtaa asetelma on aivan väärinpäin.<br />
<br />
Kiusaaja on se, joka tarvitsee hetken eristyksen ympäristöstään ja muista kanssaeläjistään.<br />
<br />
Hän on se paha siemen, joka täytyy parantaa.Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-27288346705554467792017-08-28T15:21:00.001-07:002017-08-28T15:21:44.383-07:00Kohtalonsa vankiElämäni on aina ollut todella vaihderikasta. Viime vuoteni ovat olleet
täynnä menetyksiä, muuttoja, uusia tuttavuuksia, hyvästejä,
jälleennäkemisiä ja taas kerran hyvästejä. Sydänsuruja, tavaroiden
paiskomista, pettymyksiä, tunteiden vuoristorataa ja itsensä kokoamista
taas kerran pystyyn. Puskemista läpi, niin kauan, että näen valon pimeän
tunnelin päästä - ja pelkästään sen valon näkeminen on riittänyt. Tieto
siitä, että se on olemassa.<br />
<br />
Tänä vuonna olin kerännyt itseni kaikesta kasaan. Nostellut viikko
kerrallaan hajonneet sirpaleet lattialla, koonnut peilin, jonka itse
mursin sirpaleiksi. Katsonut peilikuvaa, ja todennut, miten kaikki
kääntyikin loppujen lopuksi hyvin. Olin kasannut itseni todella
vaikeasta erosta, rakastin työtäni vaatekaupan visualistina, rakastin
neljännen kerroksen yksiötäni ja elämääni kokonaisuudessaan. Rakastin
itseäni. Kesä oli täynnä suunnitelmia - ulkomaan matkoista, festareista,
akustisen kokoonpanomme live-esiintymisistä, oli niin paljon kaikkea
hyvää tiedossa.<br />
<br />
Välillä mietin, että mikä sillä kohtalolla on mua vastaan. Onko sitä sittenkään?<br />
<br />
Tuntuu jopa hiukan ironiselta kirjoittaa tästä. Kaikki sortui niin
hyvästä, niin täydellisen surkeaan. Ja niin hetkessä. Vaivalla ja
rakkaudella rantaan kasattu linna sortui hiekan kuivuessa, aallon
pyyhkäistäessä sen alleensa. Yhdessä hemmetin sekunnissa. Olen lukinnut
itseni häkkiin, jonka annettiin valua meren pohjaan. Näen kajastavan
auringon jossain kaukana yläpuolella, näen kuinka sen säteet kimaltavat
pitkin veden pintaa, useita metrejä yläpuolella minusta. Minulla ei ole
avainta häkin oven lukkoon, kellään pinnalla kelluvista uimareistakaan
sitä ei ole. Kuulen kuinka paine humisee korvissani, värit ovat
sekoittuneet pimeyteen. Huudan veden pohjassa ja kukaan ei kuule. En
pääse pakoon itseäni, enkä pysty hukkumaan. Toisaalta taas tunnen
putoavani, jatkuvasti. Pudotus ei pääty, pohja ei tule vastaan. Sydämeni
hakkaa kahtasataa ja tunnen kuolevani tuskaani ja ahdistukseeni.
Pelkään, etten enää muista mitä on painovoima, miltä tuntuu seistä
tukevasti maan pinnalla.<br />
<br />
Toisaalta taas en tunne mitään. En pelkoa, en ahdistusta. En iloa, en
surua. Vain loputtoman tyhjyyden ikuisuuden jatkumossa. Jossa jokainen
sekunti tuntuu samalta kuin edellinen, eli ei miltään. Kun tutut
maisemat eivät herätä muistoja. Kun minun pitää muistella, millainen
olin onnellisena, sillä olen kadottanut itseni jo aikoja sitten.
Pelottavinta on, kun en muista sitä.<br />
<br />
Pelottavin ajatus on, kun ei tunne pelkoa edes kohdatessaan pahimpia demonejaan. <br />
<br />
Kierre pohjalle alkoi sairastamiskierteestä, joka tulikin jäädäkseen.
Sain sen alunperin eräästä lääkevalmisteesta - täysin vahingossa ja
tietämättäni. Olen todella alkanut epäillä tuuriani, miksi aina minä
koen niin paljon ja niin liikaa?<br />
<br />
Olen oppinut arvostamaan elämää ja terveyttä taas kerran aivan uudella
tavalla. Me saamme milloin tahansa mahdollisuuden ostaa uuden auton
rikkinäisen tilalle - vaikka velaksi, jos ei muuten. Me voimme milloin
tahansa ajaa pitkät hiuksemme kaljuksi - ne kasvavat aina takaisin
jossain pisteessä. Voimme korjata useita tekemiämme virheitä, voimme
muuttaa pahat sanamme hyviksi. Pyytää anteeksi, ja unohtaa. Menetetty
raha on vain rahaa, romahtanut bisnes ei tapa ketään. Kun punaviinit
leviävät valkoiselle mekolle, kävelemme sisään kauppaan ja ostamme
uuden. Vaihdamme vanhan uuteen. Kaikki on korjattavissa.<br />
<br />
Mutta kun terveys kerran menee, sitä ei ehkä koskaan saakkaan takaisin.
Se ei ole pysyvää, se on katoavaista, kuten kaikki täällä, kaikki mitä
näemme ja koemme. Olen saanut kokea sen hyvin surullisen
konkreettisesti.<br />
<br />
Kaikki katoaa päivä ja hetki kerrallaan, ainoa mikä pysyy, on se, mitä meillä on sisällämme.<br />
<br />
Loppujen lopuksi sitäkään ei ole. Jätämme jälkeemme ruman materian, jolla muokkasimme maailman.
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-71045797174418857012016-02-01T03:43:00.003-08:002016-02-01T03:43:53.714-08:00Voimaa onnistumisesta Pari viikkoa sitten sain puhelun, joka muutti käsitystä itsestäni hiukan. Olin saanut jalkaani väliin työhön, josta olin haaveillut useita vuosia. Haastattelun loputtua olin ollut varma, ettei mahdollisuuksia ollut - vaikka tietenkin olin antanut parastani.<br />
<br />
Asiat, joissa huomaa onnistuvansa, ovat parasta mitä tiedän. On erittäin vaikeaa koettaa ymmärtää, kuinka muut ihmiset näkevät sinut. Se on vaikeaa silloinkin, kun olet itsetietoinen. Vielä vaikeampaa silloin, kun sinulla ei ole hajuakaan kuka olet ja minne suuntaan nenä osoittaa.<br />
<br />
Toiset saavat voimaa haukkumisesta ja lyttäämisestä. Kantavat energiaa työhönsä "susta ei ole tuohon" -kommenteista. Kuulun itse siihen henkilökategoriaan, jotka loistavat hyvästä palautteesta. On uskomatonta huomata, kun joku näkee sinussa kipinän. Välillä pienikin kommentti tai kehu riittää, se voi olla ainutlaatuinen ja ensimmäinen kerta, kun kuulet juuri sen kehun.<br />
<br />
Tällä hetkellä uskon, että pystyn mihin vain. Miksen pystyisi? Mikä minusta tekisi huonomman, kuin jostakin toisesta? Tietysti pelkään, kuinka tulen pärjäämään, kuinka lunastan antamani lupaukset. Mutta juuri nyt pelko ei ohjaa minua, vaan unelmani.<br />
<br />
Ja mitä niihin ihmisiin tulee, jotka eivät uskoneet sinun pystyvän siihen? Voit vain hymyillä, sillä sinä tiesit totuuden koko sen ajan.Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-84974335096402189162015-12-20T17:08:00.001-08:002015-12-20T17:11:47.525-08:00Valheessa eläminenViihdyttämisen kuuluisi kai olla yksi sosiaalisen median monista tehtävistä. Surullisen usein kuitenkin hämmennyn selatessani itselleni tuttuja sovelluksia ja sivustoja. Olen aina tiennyt, että maailma on pinnallinen paikka, mutta milloin meistä tuli näin oksettavia? Pohdin usein, kuinka asiat oikeastaan ovat menneet näin huonoon suuntaan. Missä vaiheessa tämä kaikki on tapahtunut. Mitä minulta on mennyt ohitse. Kuinka ulkokuori ratkaisee sisältöä enemmän. Missä on kaikki mielenkiintoisuus?<br />
<br />
Ihmiset asettavat itsensä tarjolle. Kuin myyntiin. Ilmaiseksi, tai tykkäyksien ja huomion hinnalla. Tavallaan ymmärrän lukumäärien koukuttavuuden - ne voivat aiheuttaa riippuvuutta siinä, missä mikä vain mielihyvää tuottava asia - mutten sitä, miksi se on niin merkityksellistä. On täysin arvottua, miltä me näytämme, mutta kuka vain meistä pystyy samaan. Kenen vain on mahdollisuus saada itsensä maailman tietoisuuteen ulkonäkönsä avulla, siihen ei tarvita kovinkaan paljon järeämpiä konsteja, eikä poikkeavaa lahjakkuutta.<br />
<br />
Sosiaalinen media kasvattaa meitä vertailemaan. Olemme kateellisia, tunnemme itsemme mitättömiksi. Kasvamme maailmassa, jossa näemme aina pelkkiä kiillotettuja pintoja - ja mikä ironista, joita ei oikeasti edes ole. Kasvamme luullen, että meidän pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olemme ja todistella sitä muille. Kun päinvastoin - meidän pitäisi arvostaa kaikkea sitä mitä olemme, ja mitä omistamme. Nuoren ihmisen on mielestäni todennäköisempää seota, kuin pysyä järjissään nykypäivän maailmassa.<br />
<br />
Loppupeleissä huomaamme, että tärkeintä olisi ollut pysyä omalla polullaan. Tunnemme itsemme tyhmiksi.<br />
<br />
Onko kaikki aina kuitenkin kiinni siitä, että olemme niin epävarmoja ja eksyneitä itsemme kanssa? Meidän täytyy saada hyväksyntä. Täytyy tuntea olevamme haluttuja ja kauniita. Kun tunnemme niin, koemme itsemme merkityksellisiksi. Onko kaikki oikeasti vain pelkkää mielenheikkoutta? "Teen näin, koska näin kuuluu tehdä, jos haluan ihmisten pitävän minusta." Niinkö? Niinkö todella?<br />
<br />
En usko, että tulemme koskaan näkemään sitä ilmiöitä yhteiskunnassa, jolloin "being uncool" on "cool". Ajatus ei edes houkuta minua - päinvastoin - kun niitä niityn oikeasti kauneimpia kukkia on vähemmän, se tuntuu lottovoitolta törmätä sellaiseen.<br />
<br />
Aion olla niitä ihmisiä, jotka painottavat omille tulevaisuuden lapsilleen, että sinä olet se, joka päättää millainen olet.<br />
<br />
Vain, ja ainoastaan sinä.Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-5615941144838240802015-12-02T17:45:00.003-08:002015-12-02T17:45:52.235-08:00yöeläjäMyönnän olevani huono säännöllisten unirytmien kanssa. Olen valvoja, olen iltaihminen. Pidän öistä, niissä on tietynlaista taianomaisuutta ja kauneutta. Rauhaa ja hiljaisuutta. En tiedä miksi, mutta yöllä kaikki tuntuu mahdolliselta. On aina tuntunut. <div>
<br /></div>
<div>
Yöaikaan kaikki tuntuu olevan toteutettavissa. Esteet ja vaikeudet ovat poissa tieltä, ne eivät ole yön ongelmia. Maailma nukkuu. Ongelmat nukkuvat. On vain minä, hiljaisuus ja ajatus siitä, mitä kaikkea tekisinkään jos tietäisin, etten tulisi epäonnistumaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Saan ajatuksia ja ideoita. Kaikki tuntuu yöaikaan vaivattomalta ja helpolta. Kysyn itseltäni; "Miksen ole ajatellut tätä aiemmin?", "Miksi en ole tehnyt näin jo?" Aamulla herään todellisuuteen. "Ainiin, siksi."</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen usein pohtinut, kuinka saisin siirrettyä osan yöllisestä minästäni aamuminääni. Aamuminäni on äreä ja uninen, heittää herätyskellon kauemmaksi sänkyä ja toivoo, että saisi nukkua koko päivän yli. Aamuminä ei ota vastaan neuvoja eikä ehdotuksia - sillä on asenneongelma, pahinta laatua. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mitä kaikkea saisinkaan aikaan, jos herätessäni olisin näin täynnä intoa ja ideoita? Ehkä saisin valmiiksi niitä asioita, jotka ovat odottaneet valmistumistaan turhan usean päivän ajan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mitä sitten aina teen yöaikaan, kun tunnen oloni niin aikaansaavaksi ja eloisaksi? No, oikeastaan katson Netflixiä ja selaan Spotifyä. </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-43142212366215887472015-10-26T14:43:00.002-07:002015-10-26T16:47:18.684-07:00Vääriä valintoja Kirjoitan yleensä asioista epäsuorasti ja ehkä hieman vaikealukuisestikin - niin, ettei lukija aina pysty päättelemään, mistä tekstissäni oikein puhutaan. Pidän mahdollisuudesta, jonka avulla lukija saa muodostaa tekstistä itselleen sopivan, omakohtaisemman tarinan. Joskus on kuitenkin parempi avautua ajatuksistaan suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Elän tällä hetkellä juuri sellaista aikaa.<br />
<br />
Olen opiskellut nyt reilun kolmen kuukauden ajan ammattikorkeakoulussa - väärällä alalla. Ajauduin opiskelemaan matkailua puolivahingossa, sen seurauksena, että asetin vaihtoehdon kolmanneksi hakutoiveekseni täysin hetken mielijohteesta.<br />
<br />
Mistä sitten tiedän olevani väärällä alalla?<br />
<br />
Aloitan kertomalla, että en erityisesti pidä opiskelusta. En edes tiedä, mistä tämä vihani koulua kohtaan on alunperin kummunnut. Ajoittain luulen sen kadonneen, mutta pian huomaan, että samoilla raiteilla ollaan taas.<br />
<br />
Suurimmat intohimoni elämässä ovat taiteet, oikeastaan monella eri alueellakin. Huomaan usein ajattelevani melkein kaikkea näkemääni ja kokemaani taiteena. Meikkaaminen on taidetta, pukeutuminen on taidetta. Sisustaminen, tatuoinnit, ruuan -ja hiustenlaitto, kirjoittaminen, liikkuminen on taidetta.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Taiteen muodoista suurin intohimoni, itseäni kiehtovin on aina ollut musiikki ja sen rajattomat mahdollisuudet. Musiikin avulla voin tuoda julki samanaikaisesti ajatukseni sanoin ja sävelin, herättäen tonneittain mielikuvia ja tunteita. Voin päättää, mitä haluan sanoa, miten sen sanon ja kenelle haluan sen osoittaa. Voin värittää sen niin monella värillä mielessäni, kun ikinä keksin. Voin luoda kerroksia ja ulottovuuksia, johon harvat taiteenmuodot pystyvät. Musiikki tuo minulle aina jotain uutta - välittämättä siitä, monta kertaa olen saman kappaleen kuunnellut. Musiikin tarinat saavat mielen elämään. Hienointa on sen monimuotoisuus ja kuinka eri tavoin saman asian voi tulkita, kuinka eri mielet muokkaavat yhden tarinasta omansa.</div>
<div>
<br />
Musiikki on kaunein taiteenmuoto, mitä tiedän.<br />
<br />
Sen lisäksi, että musiikki on rakkain harrastukseni, on se myös selviytymiskeinoni ja henkireikäni - se oikeasti on pelastanut minut, ja useaan otteeseen. Saatan olla jotenkin kieroutunut, mutta en koskaan ole halunnut yhdistää minulle rakkainta asiaa, ja minulle epämieluisinta asiaa, koulua, keskenään. Niimpä en koskaan päätynyt opiskelemaan musiikkia, ja huomaan jälkeenpäin sen olleen erittäin huono ratkaisu, sillä se on oikeasti ainoa asia, mikä minua kiinnostaa. Onneksi minun ei ole pakko toimia niin, mutta alanvalinnassa olen törmännyt useisiin seiniin, sillä vain harva asia kiinnostaa minua niin aidosti.<br />
<br />
Päädyin siis opiskelemaan matkailua, sillä graafisen suunnittelun linjalle en päässyt sisään. Muistan jo ensimmäisenä kouluviikkona miettineeni, etten tulisi sopimaan tämän koulun asettamaan muottiin, mutta halusin antaa sille mahdollisuuden - olinhan minä, maailman huonoiten motivoitunut opiskelija, onnistunut taikomaan itseni sisälle ammattikorkeakouluun.<br />
<br />
Matkailu kiinnostaa minua kyllä, muttei läheskään niin paljon, että näkisin siitä itselleni ammatin. Aluksi kaikki tuntui tietenkin uudelta ja jännittävältä, oli mielenkiintoista olla pitkästä aikaa koulunpenkillä. Kalenterini oli koko ajan täynnä - joka päivälle oli tehtävää ja viikonloput, joina olisin halunnut nähdä ystäviäni, tukipilareitani, istuin koneen ääressä tekemässä koulutehtäviä. Täysin normaali rutiini tyypilliselle opiskelijalle, mutta itse käsi- ja taideteollisuuden linjan ammattikoulussa käyneenä, tulin täysin erilaisin taustoin, kuin moni muu. Unohtelin asioita ja tavaroitani, nukahtelin puhelin kädessä ja uskoin todella hektisen aikataulun olevan vain osa aloitusviikkoja. Koulun alkaessa elämäni oli matkalaukussa, sillä minulla ei ollut vielä asuntoa. Viikonloppuisin olen kulkenut paikasta toiseen putkikassi olalla ja olen toisinaan ollut niin stressaantunut, että parisuhteenikin on ottanut siitä kolhuja. Pian tajusin, ettei tämä olisi vain väliaikaista, vaan koko lukuvuoteni tulisi kulkemaan samalla kaavalla.<br />
<br />
Huomasin, että lähes kaikki arvostamani asiat olivat koulussa hyödyttömiä. Useasti yrittäessäni käyttää luovuuttani, ideani teilattiin yli ja kirjaviisaus voitti - tiedän sen olevan elämää, mutta myönnettäköön, että se turhautti. Tästä huolimatta olen menestynyt hyvin aineissa, saanut kiitettäviä arvosanoja ja se on tuntunut uskomattoman hyvältä, sillä minua on aina pidetty kaikkena muuna, kuin kouluviisaana. Olen siis elävä todiste siitä, että ihminen pystyy mihin vain, jos on motivaatiota.<br />
<br />
Suhtautuminen tällaisiin asioihin on todella henkilökohtaista. Kaikki riippuu kaikesta. Mihin on tottunut, mitä odottaa ja kuinka oma persoona toimii stressitilanteissa. Olen tottunut koko elämäni ajan siihen, että saan päivän aikana istahtaa kitaran tai pianon ääreen ja kadota hetkeksi omaan maailmaani. Olen vasta viimeaikoina ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys tällä oikeasti on ollut itselleni ja sille, että pysyn järjissäni. Kuvittelin, että voin säilyttää saman elämäntyylini myös opiskellessani ja jopa antaa sille lisää aikaa - olisihan minulla nyt puolet soluasunnosta käytössäni. En ole ehtinyt. En todellakaan. Eräs ilta purskahdin itkuun, kun huomasin, kuinka kitarani oli valahtanut epävireeseen sen vuoksi, ettei sitä oltu soitettu. En aiemmin edes tiennyt, että niin voi käydä. Yhtenä iltana tartuin kynään ja paperiin ja aloin kirjoittamaan - kouluaiheiset whatsapp -viestit keskeyttivät minut. Olen tottunut kuuntelemaan musiikkia todella kovaäänisesti, laulamaan ja soittamaan kovaäänisesti. En ole voinut tehdä sitä, sillä asun kämppikseni kanssa. Voi olla, että tapani mukaan liioittelen ja saan tässä kaiken hyvän näyttämään pahemmalta, mutta äkkiä minusta alkoi tuntua, kuin kadottaisin itseäni. Osa minusta, jota olin aina pitänyt niin itsestäänselvän tärkeänä, jäi käyttämättä ja lojui pölyisenä huoneen nurkassa. Kun poikaystäväni tuli käymään, pilasin useita iltoja sillä, että kokeilin uusia kappaleita kitaralla ja unohduin tekemään sitä liian pitkäksi aikaa. Tuntui, kuin olisin ollut todella epätasapainossa itseni kanssa.<br />
<br />
Huomasin käyttäväni tuhottomasti aikaa elämästäni asiaan, josta en edes pitänyt.<br />
<br />
On totta, että elämässä joutuu väistämättä tekemään paljon asioita, joista ei pidä. Mutta entä jos oikeasti elämme täällä vain kerran ja tämä on ainoa mahdollisuutemme. Miksi silloin kuluttaa energiaansa asioihin, joiden saavuttamisestakaan emme pidä?<br />
<br />
En tiedä, miksi minut on kirottu tekemään toistuvasti vääriä valintoja elämässäni. En tiedä, tekevätkö kaikki niin, ja kestävätkö ihmiset vain loppuun asti sen reitin, jonka valitsivat? Ei väliä, kuinka paljon se poikkeaa omista unelmistaan.<br />
<br />
Aion jättää opiskelun kesken. Mietin tätä jo aiemmin, ja nyt olen vain varmistunut siitä, että se on minulle oikea ratkaisu. Ulospäin tämä näyttää siltä, että en ollut tarpeeksi viisas, enkä sitkeä. Minusta ei ollut ammattikorkeaopiskelijaksi. Väitän, että kyse ei ole siitä. Olen ehkä liian lapsenaivoinen, mutten halua ajatella elämää liian pinnallisesti, niin, että tärkeintä olisi raha ja menestys. Tämä on minun elämäni, tarinani jota rakennan ja uskon, että löydän itselleni vielä sopivamman paikan. Vielä joskus.<br />
<br />
En halua huijata itseäni. En halua pakottaa itseäni asian pariin, jonka tekeminen tuntuu pakkopullalta. On rohkeutta osata lopettaa.<br />
<br />
Jonakin päivänä tulen löytämään itselleni alan, johon minun ei tarvitse tekaista motivaatiotani. Jonka parissa tulen itkemään useita, useita kyyneliä stressaantuneena. Jonka parissa pohdin miljoonia tunteja, miksi ihmeessä lähdinkään tekemään tätä. Jonka parissa vatsaani vääntää, päätäni särkee ja käteni tärisevät. Jonka parissa haluan vain oksentaa, ja lopettaa. Mutta jonka parissa tiedän sen kaiken olevan lopputuloksen arvoista - ja juuri siksi en lopeta. Tällä kertaa tiedän, ettei niin tule käymään.<br />
<br />
Toivon, että jonakin päivänä löydän sen polun, jota pitkin jaksan taivaltaa loppuun asti. </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-15843836398492981672015-10-26T13:30:00.002-07:002015-10-26T13:30:45.212-07:00Hukkuminen pinnan yläpuolella / mietteitä paniikkihäiriöstä<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span lang="FI">Yksi,
kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi…</span></i><span lang="FI"> Lasken kiihtyviä
sydämeni lyöntejä. Tunnen pulssin kiihtyvän ja kiihtyvän. Tunnen sen
sormissani, ohimollani, kaulallani. Tunnen sen rinnassani, ja kuinka se
iskeytyy lävitse kehoni. Alas varpaisiin, ylös pitkin selkärankaa. Tuijotan
pöydälle asettamaani tarjotinta – ruoka on vasta puolessa välissä ja haluan
oksentaa. Puolet selätetty, puolet edessäpäin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Tahtomattani hengitykseni kiihtyy. Pidän
katseeni keskeneräisessä lounaassani, koetan väkisin hidastaa hengitykseni
rytmiä. Missä olinkaan? Olenko hereillä? Jos en, voisiko joku herättää minut? <br />
<br />
Hengitän raskasta ilmaa. Happi on vettä, joka tulvii sisääni, vaikka pidätin
hengitystäni pinnan alla ja yritin olla tukehtumatta. Epäonnistuin. Aallot
hakkaavat sisälläni, pitkin kehoni seinämiä. En halua hukkua, en halua tätä vielä.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Viereisessä pöydässä tyttö nauraa ystävänsä
vitsille. Kiinnitän katseeni vastakkaiseen seinään. Unohdan miksi olen täällä,
miksi minun pitää kuolla juuri täällä? Kahvila on vilkas, ihmiset ovat
kiireisiä. Viekää minut pois. Pelastakaa minut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span lang="FI">Nukummeko
me, vai kävellemmekö vain silmät suljettuina?<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Tasainen värinä valtaa sormeni. Käteni,
jalkani. En pysty hallitsemaan kehoani. En pysty hallitsemaan hengitystäni, en
sydäntäni. Ne tekevät työtään uskollisesti ilman tahtoani, ilman
mielipidettäni. Huomaan tunnon pakenevan raajoistani. Kaikki elävä ottaa ja
lähtee minusta, lähtekää sitten, vielä kun ehditte. En tunne jalkojani, ne ovat
yhtyneet ympäristööni ja tiedän kadottaneeni itseni. Olen erillinen ja yksin,
mutta silti niin kiinni tässä hetkessä. Jumissa, pulassa. Haluan huutaa apua,
kertoa kaikille, kuinka minua pelottaa. Kuinka tarvitsen apua. <br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Voimme sulkea silmämme, muttemme vaipua
uneen.</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Nipistän sormeni päätä – en tunne mitään. En
saa happea, kehoni vaipuu kuolioon. Sydämeni on tulossa rintakehästäni läpi.
Miksen voi auttaa sitä? Miksen osaa hengittää ja auttaa kehoani? En halua
lähteä vielä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Huminaa, kohinaa. Alan menettää tajuntani.
Hävitän viimeisetkin rippeet ja jäänteet itsestäni. Tämä oli tässä, mutta tänne
en kuole. <br />
<br />
Nousen pöydästä, kuljen sumussa täyden kahvilan läpi. Tunnen kaatuvani, otan
oven karmista kiinni. Rintaani puristaa, olen paineen alla. Lisää vettä päälle,
vaikka olen jo pohjassa. Paine nousee kurkkuuni, yritän yskiä sitä ulos. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tulkaa ulos, en jaksa enää!</i><br />
<br />
Juoksen ihmisvilinän läpi, tönäisen vahingossa toista naista. Minulle vastataan
vihaisella tuhahduksella ja sanoilla. Pahoittelen, ja jatkan selviytymistäni
suossa, joka nielee jalkojani nälkäisenä. Näen paljon värejä, paljon sumua.
Juoksen parkkialueen läpi. Riuhtaisen auton oven auki, istun kuskinpenkille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Aalto vyöryy kehoni läpi, tärisen kuin
maratonin juossut. Olenko vielä hengissä? Selviydyinkö, onko se mahdollista?
Jäinkö oikeasti henkiin? Sydämeni lyö niin kovaa, etten tunne pulssiani enää.
Itken auton rattia vasten. Pääsinkö oikeasti sitä pakoon? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
<o:PixelsPerInch>96</o:PixelsPerInch>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="false"
DefSemiHidden="false" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="380">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="header"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footer"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of figures"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope return"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="line number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="page number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of authorities"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="macro"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="toa heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Closing"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Message Header"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Salutation"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Date"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Block Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="FollowedHyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Document Map"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Plain Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="E-mail Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Top of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Bottom of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal (Web)"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Acronym"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Cite"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Code"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Definition"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Keyboard"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Preformatted"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Sample"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Typewriter"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Variable"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Table"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation subject"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="No List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Contemporary"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Elegant"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Professional"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Balloon Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Theme"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" QFormat="true"
Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" QFormat="true"
Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" QFormat="true"
Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" QFormat="true"
Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" QFormat="true"
Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" QFormat="true"
Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="41" Name="Plain Table 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="42" Name="Plain Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="43" Name="Plain Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="44" Name="Plain Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="45" Name="Plain Table 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="40" Name="Grid Table Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="Grid Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="Grid Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="Grid Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="List Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="List Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="List Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 6"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-ansi-language:FI;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<!--EndFragment--><br />
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Olen turvassa. Turvassa. Toistaiseksi. <o:p></o:p></span></div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-86444487644660214132015-09-03T00:57:00.001-07:002015-09-03T00:57:08.042-07:00OdotusAskellan rappukäytävän portaita alaspäin. Avaimet putoavat kädestäni rappusten välistä ja kilahtavat kaikuvalle kivilattialle. <div>
<br /></div>
<div>
Astun pihalle pyörätelineen eteen ja vilkaisen kelloani - myöhässä aikataulusta. En löydä pöyräni avaimia. Pyörän satula on läpimärkä. Myös sarvet. Nahkahansikkaani ovat kadonneet. Kun vihdoin löydän avaimet, en saa väännettyä lukkoa auki. Sataa vettä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Oikeassa pyörän sarvessa roikkuva, vähintään viisi kiloa painava laukkuni heiluttaa pyörää puolelta toiselle. Toppini kaula-aukko valuu alemmas - aina sama ongelma tämän paidan kanssa. Kiedon paksua huiviani sen eteen ja suljen nahkatakkiani tasapainoillessani. Silmääni hankaa jokin, todennäköisesti taas ripsi. Vatsani murahtaa. En ole syönyt. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kävelen pitkin päivittäistavarakaupan käytäviä. En etsi mitään, en oleta löytäväni mitään. Tutkin silmilläni valikoimaa ja yksittäisiä tuotteita. Huomaan seisovani tiskiharjojen edessä. Jatkan matkaani kuin eksyneenä. Värit vaihtuvat silmissäni. Ihmisten vastaankävelevät kiireiset kasvot, ihan kuin äskeinen olisi luonut säälivän katseen. En muista mitä tulin ostamaan. En löydä ostoslistaani. Oliko minulla edes sellaista? Mikä päivä tänään on?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kassalla istuva poika näyttää kyllästyneeltä. Kurottaudun ottamaan sytkäriä viereisen kassajonon lävitse. Pienen tytön äiti tuntuu paheksuvan minua katseellaan. Sytkäri on kuvioitu iloisilla sateenkaaren väreillä - ironista.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Istun penkille kaupan tuulikaapin viereen. Hetken päästä huomaan tuijottaneeni seinää. Esitän odottavani puhelin korvalla, että tulevan keskustelun kuvitteellinen osapuoli vastaisi. Ei vastausta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kulkiessani ulos pari teini-ikäistä poikaa viheltävät perääni. Yleensä minua olisi joko ärsyttänyt tai huvittanut kyseinen tapa, mutta tänään - jostain käsittömästä syystä - vihellys sai minut hymyilemään ensimmäistä kertaa muutamaan päivään. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen aina ollut henkisesti todella ailahtelevainen. Jostain syystä kirjoittaminen on toiminut itselläni parempana parannuskeinona, kuin puhuminen. Kun me puhumme, kaikesta muuttuu yhtäkkiä niin todellista ja haavoittuvaa. Kirjoittaessa voimme purkaa ajatuksiamme sanomatta sanaakaan. Se tuntuu turvalliselta. Vaikkakin pidän mielialaongelmia sairauksina siinä missä usea fyysinenkin sairaus, on niistä puhuminen vieläkin itselleni todella hankalaa. Se ei välttämättä johdu henkilökohtaisuudesta, vaan siitä, etten ehkä ole valmis näkemään mitä reaktioita kertomukseni vastapuolessa herättää - tai minua ei kiinnosta nähdä. Tiedän tapauksia, jotka tottumuksestaan leimaavat mielen ongelmista kärsivän ihmisen hulluksi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen vielä todella puolimatkassa itseni kanssa, mutta askel askeleelta ja minuutti minuutilta kuljen lähemmäs määränpäätäni tuntea kuka oikeasti olen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun aika on oikea, se tapahtuu jos on tapahtuakseen, sillä meillä ei ole kiire. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Menköön siihen niin kauan, kuin se sitä vaatii. </div>
<div>
<br /></div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-76886697061169638852015-06-08T09:38:00.003-07:002015-06-09T01:37:53.468-07:00Pelon kohtaaminenLuulen, että olen aina ollut todella vanhenemiskammoinen. En koskaan ole pystynyt kuvittelemaan itseäni harmaantuvissa hiuksissa ja ruttuiseen ihoon verhoiltuna - enkä ole edes tahtonut koettaa kuvitella. Väitän pelkääväni vanhenemista.<br />
<br />
Kun ylität kahdenkymmenen ikävuoden, vietät ehdottomasti yhtä elämäsi oudointa murrosvaihetta. Saatat tuntea ihmisiä, jotka suunnittelevat kihlausta ja perheenlisäystä, ja ihmisiä, joiden lauantai-ilta kuluu samalla kaavalla, kuin kuusitoista vuotiaanakin. Tässä dilemmassa näen itseni seisovan kahden, tai kahdentoista, tien risteyksessä miettien, minne suuntaan lempikenkäni minut veisivät. Toivoen, että ne voisivat puolestani valita suunnan.<br />
<br />
Olen aina kuulunut niihin, jotka rakastavat haaveilua. Toisaalta siitä, miltä tulevaisuuden kotini tulee näyttämään, ja joinain päivinä siitä, mitä minulla joskus oli. Unelmien välissä pyrin elämään hetkessä, ja tekemään päätöksiä käsi sydämelläni.<br />
<br />
Muistelen usein miltä tuntui elää, kun suurin ongelmani oli kuinka saisin rahaa kasaan lempibändini keikalle. Kuinka joudun taas lintsaamaan, koska keikka osuu keskelle kouluviikkoa. Kuinka varpaat jäätyivät ja kylmä tuuli kosketteli poskia Helsingin Jäähallin pihalla keikkajonossa. Miltä tuntui nähdä ensimmäistä kertaa netissä tavattu ystävä ja halata häntä - juosta hänen kanssaan eturiviin. Kuinka jännittävää oli taas kerran suorittaa onnistuneesti pummilla istuttu lähijunamatka - ja kuinka eräs kesäiltapäivä ärsyttikään maksaa kahdeksankymmentä euroa sakkoa. Miltä tuntui vetää keuhkot täyteen heliumia kauppakeskuksen kolmannessa kerroksessa ja juosta järjestysmiehiä pakoon. Kun kuvat otettiin digikameralla, eikä kännykällä. Kun oli tärkeää ihastua tavoittamattomiin henkilöihin. Matkia tussilla lempikitaristin tatuointia omaan käsivarteensa ja juosta ylös Tuomionkirkon portaita. Valvoa kesäöitä junan raiteiden vieressä, luullen, ettei nuoruus koskaan lopu. Että tämä on ikuista.<br />
<br />
Kaipaan elämääni teini-ikäisenä, ja paljon. Uskon, että teini-ikä jättää suurimpia, kultaisia jälkiä mieliimme. Uskomme, että maailma oli parempi paikka silloin, kun me saimme elää nuoruutemme. Ja niin se olikin - se oli meidän nuoruutemme.<br />
<br />
Eilen, sunnuntaiaamuna, istuessani keittiössä, juodessani teetä ja katsoessani minua allergisoivaa, vihertävää koivumerta huomasin miettiväni, kuinka en enää pelkää vanhenemista, niin kuin ennen. Vanheneminen voi olla ihan okei. Saatan edelleen usein muistella kuuntelemalla kymmenen vuotta vanhoja albumeita kaihoisasti, mutten yritä elää, kuten silloin.<br />
<br />
Hyvä elämä on hyppyjä tuntemattomaan. Hetkiä kallion reunalla seisten, katsoen alas - tuntien, kuinka vatsaa vääntää. Ei luovuttamista, mutta päästämistä irti. Antaen vastatuulen sivellä kasvoja ja kaatosateen kastella läpimäräksi. Antaen auringon kuivattaa. Elämä on asioiden kohtaamista, joita pelkäämme eniten. Niiden kohtaamista kasvotusten, tuntien uhkaavan hengityksen. Lopulta työntäen tieltä pois, kävellen päättäväisenä kohti seuraavaa.<br />
<br />
Haluan uskaltaa kohdata asioita, joita pelkään. Annan mahdollisuuden kasvamiselle - ehkä en vihaa sitä ihan niin paljon, mitä oletin.<br />
<br />
Ainakin voin säilyttää mieleni nuorena.Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-47331422178347444722015-06-03T09:31:00.001-07:002015-06-03T09:32:41.810-07:00OnnellisuusTunteideni skaalassa hallitsevimman tunteen paikkaa täyttää pitkästä aikaa olotila, jota minulla on ollut ikävä - tunne siitä, että kaikki on hallinnassa. Tunne virtaa suurena valtatienä lävitse kaikkien niiden sumuisten tuntemuspilvien, joiden lävitse en vielä hetki sitten nähnyt kengän kärkiäni pidemmälle. Huomaan hymyileväni kaikille, kaikkialla ja kaiken aikaa. Pitelen kädessäni kevyitä ilmapalloja, jotka kulkevat tahdissani pääni yläpuolella. Kauniissa järjestyksessä. Yksikään niistä ei koeta karata, paeta sanomatta hyvästejä. Kaikki tuntuu kauniilta ja ihanalta.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Yksi parhaista asioista elämässä on, kun huomaa keksineensä asioille uuden, toimivan suunnan ja uskaltaa pelottomasti lähteä sitä kohti. Asetan itselleni jatkuvasti tavoitteita ja haasteita, joita kohti kurkotella. Jos en tee niin, tunnen itseni mitättömäksi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen vasta 21 -vuotias, mutta koen jo tähän ikään mennessä oppineeni paljon elämästä, toisista ihmisistä, ja ennen kaikkea itsestäni. Ei ole pelkkä klisé sanoa: "kohtele toisia, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan". Lause on oikeasti tärkeä itselleni, ja toivon, etten koskaan unohda sen merkitystä.<br />
<br />
Kun joskus koittaa hetki, jolloin katselemme viimeistä kertaa tätä planeetan kantta, emme mieti oliko meillä meikki hyvin ja hiukset nätisti ensitreffeillämme. Emme mieti, kuinka paljon kadehdimme kun ystävämme osti uuden merkkilaukun. Emme mieti ketä vihasimme ja miksi vihasimme.<br />
<br />
Pohdimme, saimmeko rakastaa tarpeeksi ja tuntea olevamme rakastettuja. Muistamme, kuinka hän piti kädestä aamuyöllä kun olit liian humalassa kävelemään. Mietimme niitä asioita, jotka saivat perhoset liitämään mahalaukuissamme ja olimmeko tarpeeksi usein lähellä niitä asioita. Olimmeko elossa, vai hengitimmekö vain.<br />
<br />
Suljemme silmät, ja hymyilemme. </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-47825094411121742732015-04-01T16:14:00.001-07:002015-04-02T05:43:45.721-07:00Me ollaan okeiMe kaikki tiedämme ne päivät, jolloin oman peilikuvansa näkeminen ahdistaa. Se saa aikaan tunteen, joka pakottaa nostamaan lähimmän peiton, viltin tai vaatekappaleen pään ylitse ja sulkemaan kaikki aistit tiedottomiksi universumin tapahtumista. Kun sänky kutsuu luokseen vielä muutamaksi minuutiksi. Ehkä tunniksi. Puhelimen sammuta -valinta houkuttaa. Jokainen solu kuiskaa "Ei tänään."<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Nämä päivät, tutummin nimitettynä huonot naamapäivät, huonot hiuspäivät, rumaläski -päivät, tai ihan vaan, no, huonot päivät, ovat itselleni tuttuja. On liikaa päiviä, jolloin ei vain jaksa, eikä kiinnosta. Mikään ei tunnu hyvältä, vaatteet eivät istu eikä suu hymyile. Jos hymyilee, näytän silti kamalalta. </div>
<div>
<br />
Voin hyvällä omallatunnolla väittää, eitteivät huonot päiväni johdu siitä, etten koe kelpaavani tämän näköisenä muille. En koe tarvetta miellyttää ketään, eikä se edes johtaisi mihinkään. En arvosta sitä, miksi tekisin niin? Huijatessasi kanssaolijoitasi, huijaat enemmin itseäsi ja loppupelissä keräät ajatuksistasi päälimmäisenä kysymyksen "Kuka oikeastaan olen?" Ajatus jää leijumaan elämän suurien mysteerien kategoriaan, sillä niimpä, et tiedä. Olet rakentanut itsesi toisten mielipiteistä ja arvoista. Asioista, joista luulet muiden pitävän. Totuus on, ettei heitä kiinosta. Ketään ei kiinnosta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minulle on tärkeää viihtyä itsessäni ja olla onnellinen omassa kehossani. Olen oppinut, että on okei poiketa sosiaalisen yhteiskunnan asettamista kauneusvaatimuksista. On okei poiketa kaikista vaatimuksista. Niin kauan kun itse on onnellinen. Meistä muuttuu kauniita siinä pisteessä, kun ymmärrämme sen. Jos minulla on huono päivä omassa kehossani, se ei todennäköisesti johdu siitä, että ahdistuisin miettiessäni mitä kaupan kassatyttö ajattelee minusta, vaan siitä, ettei oloni syystä tai toisesta yksinkertaisesti tunnu hyvältä. Ajatus elämästä, jossa joka päivä näen itseni kauniina viehättää minua, mutta tiedän, ettei se ole mahdollista - kaikki näemme joskus vääristyneen peilikuvan. Haluaisin elää maailmassa, jossa sanalle "ulkonäkökeskeisyys" ei ole keksitty merkitystä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Haluaisin nähdä itseni henkilön silmin, joka rakastaa minua.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Piirre, jota ihastelen eniten ihmisessä, on aitous. Arvostan aitoutta ja vilpittömyyttä. Anteeksipyytelemätön puhdas aitous, jonka aistii näköetäisyyden päähän. Kun tapaan ihmisen, joka ei yritä sanojen keinoin miellyttää minua, joka on kaikessa täydellisyydessään aito oma itsensä, virheineen ja puutteineenkin, sydämeni jättää lyönnin välistä. Aivoni haluavat muodostaa välittömän yhteyden.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Aitous tekee meistä kauniita. Ei se, mitä näemme, mitä koskemme.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraavana aamuna, kun olo kehossani ei tunnu miellyttävältä, ei, en aijo piristyä vaihtamalla väkisin asennetta ajatellen "täytyy kiirehtiä, koska muut odottavat." Aijon pysähtyä hetkeksi ja miettiä, miksi elän, miksi olen täällä. Surullinen fakta on, että kaikki elämme täällä oikeasti itseämme varten. On eri asia olla itsekeskeinen, kuin rehellinen itselleen ja omalle arvomaailmalleen. Kukaan muu ei voi koskaan täysin tietää miltä minusta tuntuu, kukaan ei näe viikonpäiviä samoissa väreissä, kukaan ei maista lempiruokaani samoin kuin minä. Kun lauseet jäävät pyörimään kehää päässäni, kukaan muu ei voi ikinä tietää, mitä oikeasti olisin halunnut sanoa. Olemme yksin. Niin yksin, että sen toteaminen pelottaa.<br />
<br /></div>
<div>
Huonot aamut ovat valitettava osa elämää. En voi pakottaa itseäni hyväksymään ulkonäköäni aamuina, jolloin en jaksa kiinnostua aiheesta. Elämääni kuuluvat myös aamut, jolloin tunnun loistavani ja sädehtiväni, luovani kirkasta positiivisuuden kehää ympärilleni. Joten mitä sitten.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Aitous tuntuu kurkottamiselta liian syvälle. Hipaisu, ja pintajännite hajoaa. Sisältö kivikovan haarniskan alta kurkistaa päivänvaloon. Olemme haavoittuvaisempia kuin koskaan. Aitous pelottaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Uskon, että pelkäämme eniten vastareaktioita. Mitä jos minusta ei pidetä? Mitä jos saan vastaukseksi arvioivia tuijotuksia, kylmiä naurahduksia, klassisia silmienpyörittelyjä? Vastaukseksi voin todeta, että jos näin käy, ne ihmiset eivät ole arvoisiasi. Oikeasti. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Voin pohtia ulkonäköäni tuntikaupalla. Ostaisinko uudet kengät, ottaisinko käsivarteen uuden tatuoinnin. Voin tutkia itseäni loputtomiin asti, tehdä sitä niin paljon kuin ikinä haluan ja jaksan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Se on siihen asti okei, kun teen sitä vain ja ainoastaan itseni vuoksi.</div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-73680731561733776742015-04-01T04:13:00.000-07:002015-04-22T08:19:32.154-07:00Yksin ilman yksinäisyyttäHetkessä olin vapaa, ilman tuomiota, arvostelevia katseita tai tunnetta riittämättömyydestä. Tunsin voivani elää ikuisesti ja kuuluvani vihdoin jonnekkin. Ehkä kaikella olisikin jokin tarkoitus? Tunsin saavani olla, ajatella ja sanoa mitä ikinä vain koskaan haluaisin. Pääni nousi ylös pinnan alta, painavat kahleet ja tiilet sydämeltäni saivat siivet. Olin niin kevyt, että voisin lentää niin korkealle kuin ikinä haluaisin. Euforiaa, onnea, iloa. Vihdoin. Mikään ei tekisi minua koskaan onnellisemmaksi. Tämä on oma maailmani ja pakopaikkani kaikesta, mikä saa oloni epämukavaksi. Musiikin avulla rakennan oman henkilökohtaisen planeettani, jonne en halua tai tarvitse ketään muuta.<br />
<br />
Tämä on minun tapani hengittää.<br />
Tämä on minun tapani tuntea vapautta.<br />
Tämä on minun tapani olla, mitä olen.<br />
<br />
Olen yksin, mutten peloissani. Kuin olisi yksin ilman tunnetta yksinäisyydestä.Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-8939208322607115612015-03-27T08:20:00.002-07:002015-04-04T04:05:44.671-07:00MatkallaUskon kohtaloon. Tekeekö se minusta tyhmää? En tiedä, enkä välitä.<br />
<br />
Uskon kaikella olevan tarkoituksensa. Jokainen sana, jonka kuulen. Katse, jonka kohtaan. Hymy, jonka jaan. Iho, jonka tunnen.<br />
<br />
Jokaisen ihmisen, jonka kanssa jaan hetken, oli tarkoitus olla osa elämääni. Jokainen hetki, kun katson peilikuvaani miettien "miksi elämä kohtelee minua näin?", uskon vastoinkäymisen liittyvän johonkin suurempaan. Kaikki johtaa jonnekkin, kaikki tulemme jostakin.<br />
<br />
En enää pelkää, jos elämä kohtelee kylmästi ja satuttaa. Aina on tie pois, tie parempaan.<br />
<br />
<i>"An arrow can only be shot by pulling it backward. When life is dragging you back with difficulties, it means it's going to launch you into something great.<br /><br />So just focus, and keep aiming." </i><br />
<i><br /></i>
Vaikeina hetkinä luen yhden lempilainauksistani. Nostan leukani ylös ja päätän, että vielä joskus minunkin nuoleni laukaistaan.<br />
<br />
Kun uskon, olen jo melkein perillä. Aina elämä ei anna syytä uskoa - silloin minun täytyy itse rakentaa omat syyni. Parasta on, kun joku kaunis päivä tajuaa, ettei olekaan niin eksyksissä, mitä on luullut. Että rakentaa omaa matkaansa täällä syystä. Tämä on matka, jonka aikana meidän täytyy selvittää, miksi meidät lähetettiin matkalle. Uskon sen olevan elämän tarkoitus.<br />
<br />
Ja kun nuolesi laukaistaan, se lentää.Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-16452896939276378972015-03-21T17:19:00.000-07:002015-03-21T17:55:26.936-07:00Turhauttava valintojen maailmaSuolaista vai makeaa. Vansit vai balleriinat. Ostanko vai enkö osta. Menenkö vai enkö mene.<br />
<br />
Jos tililläni on sen verran ylimääräistä, että sitä voi kutsua ylimääräiseksi (mitä tapahtuu erittäin harvoin), minulle suurin virhe on kävellä lempivaatekauppani ohi. Tai sisään asti. Kassalle. Lopulta kävellen ulos muovinen, houkuttelevaksi tai herkullisen väriseksi kuvitettu kassi kädessä. Täynnä vaatteita, jotka "tarvitsin". Toissapäivänä laskin jokaisen paitani pinoittain väriskaalan mukaan ja kauhistuin lukemista. Seuraava tunnekuohu rakastumisen jälkeen on morkkis.<br />
<br />
Kohennan oloani ajattelemalla, että itseni ilmaiseminen vaatteideni avulla tekee minut onnelliseksi. Ja eikö onnellisuus ole se elämän kliimaksi, jota kaikki tavoittelevat? Jos hyvin käy, se voi olla yhtäjaksoinen tunnetila. Haluan ylläpitää omaani. <br />
<br />
Minua kiehtoo ajatus siitä, että sanomatta sanaakaan vieraalle kulkijalle, voin hänen vaatevalintojensa perusteella arvuutella, mistä hän pitää ja osuisivatko kemiamme yhteen. En välttämättä kanna kotiini kiehtovia, kutsuvia uusia vaatteita materialistisen ihastuksen vuoksi, vaan usein vilpittömästi siksi, että oikeasti haluan tuoda palan persoonastani pukeutumiseeni. Kaikessa kliseisyydessään.<br />
<br />
Kävellessäni pitkin vaateliikkeiden sokkeloisia välikköjä oloni on huoleton. Olen kuin keskellä kokonaisuutta, jossa voit olla mitä vain, näyttää miltä vain.Ympärilläni on palasia eri ihmisten mieltymyksistä ja lempiväreistä, materiaaleista. Pukiessani viereisestä rekistä vaatteen, jota en käyttäisi minulle vähäpätöisimmässäkään tilaisuudessa, voin sulkea silmäni ja olla kuin eri ihminen. Päästä toisen reviirille. Mahdollisuuksia on miljoonia - rajattomia.<br />
<br />
Joskus maailman tarjoava mahdollisuuksien määrä jopa turhauttaa minua. Kiinnostukseni käyrä kohoaa taivaaseen valonnopeudella, haluan kokeilla kaikkea, olla kaikkea mitä eniten arvostan. On tärkeää pystyä olemaan henkilö, jollaisen itse haluaisit tavata. On tärkeää olla kiehtova. On raivostuttavaa tietää täsmälleen millaista haluaa, muttei kuitenkaan mitä.<br />
<br />
Toivon usein, että valitseminen olisi yhtä helppoa, kuin kauniin asukokonaisuuden löytäminen vaateliikkeessä. Pujottaisin tekonahkaiset nilkkurit jalkoihini, vetäisin täydellisesti istuvat mustat pillifarkut ylleni. Paidan kehykseksi - joka näyttää juuri niin hyvältä kuin pitikin - pukisin täydellisen biker -takin. Kokonaisuus on valmis, palat ovat paikoillaan ja lopputulos miellyttää silmää.<br />
<br />
Mistään en ole lukenut, että päätösten teon kuuluisi olla hankalaa. Miksi teen siitä hankalaa?<br />
<br />
Onko ihmiset ohjelmoitu niin?Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7959744275093735580.post-2616183895766089002015-03-15T19:20:00.002-07:002015-03-15T19:34:19.447-07:00Asiat levällään<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
Sanotaan, että ihmisiä on kahdenlaisia. Näin se ei ole, ja hyvä niin. Kaikessa samanlaisuudessamme meitä on lähtijöiksi jokaiseen junaan. Jos viivaa on pakko alkaa vetämään kahden ihmisryhmän väliin, tänään vedän sen niiden väliin, jotka sanovat "You don't have to tell me what to do!" ja niiden, jotka pyytävät, "Could somebody please tell me what to do?"<br />
<br /></div>
</div>
<div>
Saan usein erilaisia inspiraatiopuuskia. (Kyllä, tuo sana taitaa oikeasti päästä lähimmäksi kuvaamaan sitä aivojeni tapahtumaa.) Usein minusta tuntuu hyvältä ottaa jokin uusi tavoite ja päämäärä, mitä kohti pyrkiä. Olen useasti huomannut vahingossa päättäväni, että nyt alkaa uusi ajanjakso, jolloin avaan kuulokkeideni johdosta jokaisen solmun, hoidan paremmin hiuksiani, laitan jokaisen paperin mappiin ja järjestän vaatekaappini ja pidän sen siistinä. Panostan enemmin omaan ulkonäkööni, olen kerrankin jossain mielummin 15 minuuttia aiemmin, kuin juoksen bussin perään. Järjestelen laukkuuni jokaisen irtonaisena vaeltavan esineen omaan pieneen pussukkaansa, pidän mukana täytetyn vesipullon, sateenvarjon ja hansikkaat ja menen ajoissa nukkumaan, herään pirteänä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ihailen ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti tietoisia itsestään, omista ajatuksistaan, ja siitä, missä mennään. Jotka pohtivat jo valmiiksi, missä huomenna syödään. Haluaisin oikeasti pystyä olemaan määrätietoisempi, kunnianhimoisempi ja muistaa monelta se juna lähtikään. Kadehdin naisia, jotka kaivavat merkkilaukustaan nahkakantisen kalenterin ja merkitsevät ylös seuraavan palaverin ja jokaisen ruokatauon. Samaan aikaan huomaan itse tuijottavani maisemaa ikkunasta ja miettiväni, miten puut ovat niin vihreitä tai miksi sormissa on kynnet. Miksi sormia on kymmenen. Miksi ne ovat eripituisia? Huomaan tuijottavani sormiani. Kynsilakkani on kulunut. Minne olenkaan kadottanut lempisormukseni. Jäiköhän se kahvilan vessaan?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jokainen kerta, kun päätän tehdä muutoksen käytökseeni, se tuntuu aluksi loistavalta idealta. On ihanaa tietää pystyvänsä samanlaiseen järjestelmällisyyteen kuin kai tyypillisen 21 -vuotiaan naisenalun kuuluisi luonnostaan pystyä. Sitten katson tietokoneeni kelloa, ja huomaan sen olevan kolmea minuuttia vaille neljä aamuyöllä. Kun katson peiliin, huomaan hiusteni olevan takussa. En pysty näkemään sotkuisten vaatekasojeni alta mattoa, jonka ostin miettimättä hetkenmielijohteesta, koska se näytti netissä hienolta. Tajuan, että elämäntapamuutokseni on kestänyt vuorokauden. Tai kolme tuntia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Itsessään on vaikea hyväksyä piirteitä, jotka eivät miellytä. En tule koskaan olemaan se tyttö, jolta kysytään miten prosenttilaskut laskettiinkaan. En ole järjestelmällinen yksilö, joita yhteiskunta toivoo ja tarvitsee. Toiset lähtevät puolta tuntia aiemmin ehtiäkseen ajoissa perille, minä kaadan teeni vahingossa lattialle ja kiroilen.<br />
<br />
Kello on viittä yli neljä aamuyöllä, ja suunnittelen nukkumaanmenoa. Olen juuri koonnut soittolistaa kappaleista, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Välilehtiini on koottu linkkejä erilaisista skater -hameista. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tajuan olevani sinut virheideni ja puutteideni kanssa. En tiedä vielä, mitä hyötyä tällaisesta yksilöstä on käytännössä, mutta tiedän, ettei minun tarvitse sopia muottiin, joka ei ole muotoiseni.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuulokkeideni johto tulee aina olemaan solmussa. </div>
Lauraiinahttp://www.blogger.com/profile/02272557559973589295noreply@blogger.com0